

Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee!






Kaikki alkoi siitä kun yhtenä synkkänä aamuna orja kertoi että nyt haetaan KUUSI. Yritin kovasti auttaa ja kerroin että kotimme viidakossa asuu omituinen punanuttuinen herrasmies. Tai sitten se oli vain parrakas nainen, ehkä karannut sirkuksesta. Eihän minua kuunneltu..silloinkaan.

Muutaman kerran onnistuin näyttämään punanuttua myös kameralle, mutta orja vain huusi ettei saa muka taas jotain tuhotöitä tehdä. Kaikenlaista… Piti kuulemma poseerata KUUSEN kanssa. Pah, kuusi ja kuuset.

Tästä se orja vitsaili että on kuulemma lähinnä KUUSTA mitä tästä tontilta löytyy ja kun takapihan metsäkin kasvaa vain pähkinäpuuta. Että kaipa se on kanssaparsonit nyt niin että meikäläiset nostaa koipea tuohon metallihäräkkeeseen aattoiltana tai jättää sen visusti rauhaan..voi meinaan tassut palaa..
Sain ainakin kerran houkuteltua tuon pienimmän alamaiseni myös katsomaan omituista punanuttua ja KUUSTA. Orja, se naispuolinen, kertoi että tässä tehdään nyt jotain turkulaista viihdettä kun näytetään että meillä on kuusetkin noin pieniä ja niitä ostetaan kukkakaupoista. En sitten tässäkään vaiheessa alkanut korjata sen onnetonta tietopohjaa. Kuten huomaatte, silmät ovat sielun peili ja meillä on aika tyhjää tuolla sisällä




On niin sinistä, että kaikki tuntuu seisahtuneen.

Minua ei talvipäivän seisaus pysäytä – tekaisenpa tässä lumiluolan.

Kyllä takkatulen lämpö pysäyttää parsoninkin.




Tuikkikaa oi joulun tähtöset
kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua,
yhtä uutta yhtä ihanaa,
mieltä viihtävää kuin muinen lasna.
Helkkykää oi joulun laulelot,
rinnoista niin riemurikkahista.
Soikoon sävel leikki leiskukoon,
rinnan riemusta se kertokoon,
mieltä viihtäen kuin muinen lasna.
Kerran loppuuun satu joulun saa
Suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet,
virtaa vuolahina tuskan veet,
siks oi tähtisilmät loistakaa.
On haukuttu pukki ja ryövätty kinkut lasten käsistä.
Pureskeltu pari makoisaa kynttilää ja kannettu lunta tupaan.
On levitelty kuusenkoristeet ja autettu siivoamisessa…
Illalla tarkka kuono vie lahjan luo, joka kasan päällä killittää; “Tuo on mun ja varmasti olen sen ansainnut!”
Ilo on silminnähtävää!
Jokohan voi pikku parsoni levähtää…






